periminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaperiminen (38)
- teonnimi verbistä periä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | periminen | perimiset |
genetiivi | perimisen | perimisten perimisien |
partitiivi | perimistä | perimisiä |
akkusatiivi | periminen; perimisen |
perimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perimisessä | perimisissä |
elatiivi | perimisestä | perimisistä |
illatiivi | perimiseen | perimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perimisellä | perimisillä |
ablatiivi | perimiseltä | perimisiltä |
allatiivi | perimiselle | perimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perimisenä (perimisnä) |
perimisinä |
translatiivi | perimiseksi | perimisiksi |
abessiivi | perimisettä | perimisittä |
instruktiivi | – | perimisin |
komitatiivi | – | perimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
perimis- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- periminen Tieteen termipankissa