periminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaperiminen (38)
- teonnimi verbistä periä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | periminen | perimiset |
| genetiivi | perimisen | perimisten perimisien |
| partitiivi | perimistä | perimisiä |
| akkusatiivi | periminen; perimisen |
perimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perimisessä | perimisissä |
| elatiivi | perimisestä | perimisistä |
| illatiivi | perimiseen | perimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perimisellä | perimisillä |
| ablatiivi | perimiseltä | perimisiltä |
| allatiivi | perimiselle | perimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perimisenä (perimisnä) |
perimisinä |
| translatiivi | perimiseksi | perimisiksi |
| abessiivi | perimisettä | perimisittä |
| instruktiivi | – | perimisin |
| komitatiivi | – | perimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
perimis- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- periminen Tieteen termipankissa