perusmuoto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto
- (oikeustiede) rikoksen tekomuoto, jossa raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja ei huomioon otettavassa määrin ole tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈperusˌmuo̯t̪o/
- tavutus: pe‧rus‧muo‧to
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- perusmuoto Kielitoimiston sanakirjassa
- perusmuoto Tieteen termipankissa