perusmuoto

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

perusmuoto (1-F)

  1. (kielitiede) kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈperusˌmuo̯t̪o/
  • tavutus: pe‧rus‧muo‧to

EtymologiaMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa