Substantiivi

muokkaa

pesin (33)

  1. pesemiseen käytettävä väline

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpesin/
  • tavutus: pe‧sin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pesin pesimet
genetiivi pesimen pesimien
pesinten
partitiivi pesintä pesimiä
akkusatiivi pesin;
pesimen
pesimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pesimessä pesimissä
elatiivi pesimestä pesimistä
illatiivi pesimeen pesimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pesimellä pesimillä
ablatiivi pesimeltä pesimiltä
allatiivi pesimelle pesimille
muut sijamuodot
essiivi pesimenä
(pesinnä)
pesiminä
translatiivi pesimeksi pesimiksi
abessiivi pesimettä pesimittä
instruktiivi pesimin
komitatiivi pesimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pesime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pesin-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pesin Kielitoimiston sanakirjassa

pesin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pestä

pesin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pesiä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pesiä

Substantiivi

muokkaa

pesin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta pesä