petkuttaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapetkuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- pettää, huijata, toimia epärehellisesti liiketoimissa jms.
- Myyjä yritti petkuttaa meitä, kun olimme ostamassa häneltä käytettyä autoa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpet̪kut̪ːɑːˣ/
- tavutus: pet‧kut‧taa
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: petkuttaja, petkutus
Aiheesta muualla
muokkaa- petkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C