petkuttaa

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

petkuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]

  1. pettää, huijata, toimia epärehellisesti liiketoimissa jms.
    Myyjä yritti petkuttaa meitä, kun olimme ostamassa häneltä käytettyä autoa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpet̪kut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: pet‧kut‧taa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C