pieni
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaapieni (26) (komparatiivi pienempi, superlatiivi pienin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka tai mikä on kooltaan vähäinen
- (musiikki) intervalli, joka ei ole puhdas, suuri, vähennetty tai ylinouseva; käytännössä saadaan alentamalla suuren intervallin ylempi sävel tai ylentämällä alempi sävel
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpie̯ni/, [ˈpie̞ni]
- tavutus: pie‧ni
Etymologia
muokkaatodennäköisesti vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. kooltaan pieni
|
| |
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
Liittyvät sanat
muokkaa- mini
- mikro
- pienen pieni
- pikkuinen, pikku, pikku-
- pikkiriikkinen
- pikkuriikkinen,
- pikkuruinen,
- pienentää,
- pienimmäinen,
- peukaloinen
- pilkkoa
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: pienikokoinen, pienimuotoinen, pienitty, pienoinen, pienimmäinen
- adverbit: pienesti
- substantiivit: pienennys, pienokainen, pienuus, piski
- verbit: pienentyä, pienentää, pienetä, pieniä
Synonyymit
muokkaa- (slangia) snadi
Vastakohdat
muokkaa- iso
- suuri
- (slangia) buli
- valtava
- jättimäinen
Yhdyssanat
muokkaapienaakkonen, pienasunto, pieneliö, pienikasvuinen, pienileukainen, pienilmasto, pienjännite, pienkeittiö, pienkerrostalo, pienkiinteistö, pienkone, pienmyymälä, pienosakas, pienpaine, pienperhe, pienpuu, pienryhmä, pientalo, pienteollisuus, pientila, pientonnisto, pienvene, pienvesi, pienyhteisö
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.