piikkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapiikkaaminen (38)
- teonnimi verbistä piikata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piikkaaminen | piikkaamiset |
genetiivi | piikkaamisen | piikkaamisten piikkaamisien |
partitiivi | piikkaamista | piikkaamisia |
akkusatiivi | piikkaaminen; piikkaamisen |
piikkaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piikkaamisessa | piikkaamisissa |
elatiivi | piikkaamisesta | piikkaamisista |
illatiivi | piikkaamiseen | piikkaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piikkaamisella | piikkaamisilla |
ablatiivi | piikkaamiselta | piikkaamisilta |
allatiivi | piikkaamiselle | piikkaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piikkaamisena (piikkaamisna) |
piikkaamisina |
translatiivi | piikkaamiseksi | piikkaamisiksi |
abessiivi | piikkaamisetta | piikkaamisitta |
instruktiivi | – | piikkaamisin |
komitatiivi | – | piikkaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piikkaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
piikkaamis- |