Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pilkutus (39)

  1. pilkuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpilkut̪us/
  • tavutus: pil‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pilkutus pilkutukset
genetiivi pilkutuksen pilkutusten
pilkutuksien
partitiivi pilkutusta pilkutuksia
akkusatiivi pilkutus;
pilkutuksen
pilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pilkutuksessa pilkutuksissa
elatiivi pilkutuksesta pilkutuksista
illatiivi pilkutukseen pilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pilkutuksella pilkutuksilla
ablatiivi pilkutukselta pilkutuksilta
allatiivi pilkutukselle pilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi pilkutuksena pilkutuksina
translatiivi pilkutukseksi pilkutuksiksi
abessiivi pilkutuksetta pilkutuksitta
instruktiivi pilkutuksin
komitatiivi pilkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pilkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pilkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä pilkuttaa (pilkut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa