pingo

Suomi

Verbi

pingo

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pinkoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pinkoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pinkoa

Latina

Verbi

pingō (III) (akt. prees. inf. pingere, ind. perf. y. 1. p. pīnxī, part. perf. pictus) (taivutus[luo])

1. koristella
2. värjätä
3. maalata

Lähteet

• Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.

Portugali

Substantiivi

pingo m.

1. pisara