pintahiiva

Suomi

Substantiivi

pintahiiva

1. oluthiiva, joka käymisen jälkeen nousee vierteen pinnalle

Ääntäminen

• IPA: /ˈpint̪ɑˌhiːʋɑ/
• tavutus: pin‧ta‧hii‧va

Etymologia

• yhdyssana sanoista pinta ja hiiva

Liittyvät sanat

• pohjahiiva

Yhdyssanat

pintahiivakäyminen, pintahiivaolut

Aiheesta muualla

• pintahiiva Kielitoimiston sanakirjassa