Katso myös: Pirta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pirta (9-K)

  1. kangaspuissa kaiteen osa, loimen langat erotteleva ja kuteen kankaan suuhun tiivistävä säleikkö
  2. nauhapirta, tiuhta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpirt̪ɑ/, [ˈpirtɑ̝]
  • tavutus: pir‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pirta pirrat
genetiivi pirran pirtojen
(pirtain)
partitiivi pirtaa pirtoja
akkusatiivi pirta;
pirran
pirrat
sisäpaikallissijat
inessiivi pirrassa pirroissa
elatiivi pirrasta pirroista
illatiivi pirtaan pirtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirralla pirroilla
ablatiivi pirralta pirroilta
allatiivi pirralle pirroille
muut sijamuodot
essiivi pirtana pirtoina
translatiivi pirraksi pirroiksi
abessiivi pirratta pirroitta
instruktiivi pirroin
komitatiivi pirtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pirra-
vahva vartalo pirta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

muinaisvenäläinen laina[1]

Käännökset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • sopia (jonkun) pirtaan – olla yhteensopiva jonkun arvojen, moraalin, ymmärryksen kanssa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pirta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).