Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pistelin (33)

  1. väline, jolla kohotettaviin leipiin tehdään pistelyjä
    Haarukkaa voidaan käyttää pistelimenä.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pistelin pistelimet
genetiivi pistelimen pistelimien
pistelinten
partitiivi pistelintä pistelimiä
akkusatiivi pistelin;
pistelimen
pistelimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pistelimessä pistelimissä
elatiivi pistelimestä pistelimistä
illatiivi pistelimeen pistelimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pistelimellä pistelimillä
ablatiivi pistelimeltä pistelimiltä
allatiivi pistelimelle pistelimille
muut sijamuodot
essiivi pistelimenä
(pistelinnä)
pisteliminä
translatiivi pistelimeksi pistelimiksi
abessiivi pistelimettä pistelimittä
instruktiivi pistelimin
komitatiivi pistelimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pistelime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pistelin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

pistelin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pistellä