poikiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapoikiminen (38)
- teonnimi verbistä poikia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poikiminen | poikimiset |
| genetiivi | poikimisen | poikimisten poikimisien |
| partitiivi | poikimista | poikimisia |
| akkusatiivi | poikiminen; poikimisen |
poikimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poikimisessa | poikimisissa |
| elatiivi | poikimisesta | poikimisista |
| illatiivi | poikimiseen | poikimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poikimisella | poikimisilla |
| ablatiivi | poikimiselta | poikimisilta |
| allatiivi | poikimiselle | poikimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poikimisena (poikimisna) |
poikimisina |
| translatiivi | poikimiseksi | poikimisiksi |
| abessiivi | poikimisetta | poikimisitta |
| instruktiivi | – | poikimisin |
| komitatiivi | – | poikimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poikimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
poikimis- | |