poikitse

Suomi

Adverbi

poikitse

1. (harvinainen, murteellinen) siellä täällä, levällään

   Aivin on joki tulinen poikitse hevon e'essä. – Kalevala, Kuudeskolmatta runo

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoi̯kit̪seˣ/
• tavutus: poi‧kit‧se

Postpositio

poikitse (+ genetiivi)

1. (harvinainen, murteellinen) poikki, halki, läpi

Liittyvät sanat

Johdokset

• poikki (poikitse-sanan lyhyempi muoto)