poikue
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapoikue (48)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpoi̯kueˣ/
- tavutus: poi‧ku‧e
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poikue | poikueet |
| genetiivi | poikueen | poikueiden poikueitten |
| partitiivi | poikuetta | poikueita |
| akkusatiivi | poikue; poikueen |
poikueet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poikueessa | poikueissa |
| elatiivi | poikueesta | poikueista |
| illatiivi | poikueeseen | poikueisiin poikueihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poikueella | poikueilla |
| ablatiivi | poikueelta | poikueilta |
| allatiivi | poikueelle | poikueille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poikueena | poikueina |
| translatiivi | poikueeksi | poikueiksi |
| abessiivi | poikueetta | poikueitta |
| instruktiivi | – | poikuein |
| komitatiivi | – | poikueine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poikuee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
poikuet- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- poikue Kielitoimiston sanakirjassa