Substantiivi

muokkaa

poikue (48)

  1. eläimen kerralla synnyttämät poikaset
    Sorsaemo uiskenteli rantaan poikue perässään.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpoi̯kueˣ/
  • tavutus: poi‧ku‧e

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poikue poikueet
genetiivi poikueen poikueiden
poikueitten
partitiivi poikuetta poikueita
akkusatiivi poikue;
poikueen
poikueet
sisäpaikallissijat
inessiivi poikueessa poikueissa
elatiivi poikueesta poikueista
illatiivi poikueeseen poikueisiin
poikueihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poikueella poikueilla
ablatiivi poikueelta poikueilta
allatiivi poikueelle poikueille
muut sijamuodot
essiivi poikueena poikueina
translatiivi poikueeksi poikueiksi
abessiivi poikueetta poikueitta
instruktiivi poikuein
komitatiivi poikueine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poikuee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poikuet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa