Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

polla (10)

  1. (puhekieltä) pää
    polla sekaisin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolːɑ/
  • tavutus: pol‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polla pollat
genetiivi pollan pollien
(pollain)
partitiivi pollaa pollia
akkusatiivi polla;
pollan
pollat
sisäpaikallissijat
inessiivi pollassa pollissa
elatiivi pollasta pollista
illatiivi pollaan polliin
ulkopaikallissijat
adessiivi pollalla pollilla
ablatiivi pollalta pollilta
allatiivi pollalle pollille
muut sijamuodot
essiivi pollana pollina
translatiivi pollaksi polliksi
abessiivi pollatta pollitta
instruktiivi pollin
komitatiivi polline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • polla Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

polla f.

  1. (alatyyliä) kulli

Huomautukset muokkaa

Älä sekoita sanaan pollo m., jonka merkitys on ’kana’.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • polla Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)