polstari

Suomi

Substantiivi

polstari

1. (vanhahtava) patja

   Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. (A. Kivi)

   Sähimistä pöydän alla piisasi, eihän siellä ollut polstareita kylkien pehmittimiksi, vaan honkaista lankkupuuta ~ ~ (Alastalon salissa)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolst̪ɑri/
• tavutus: pols‧ta‧ri

Aiheesta muualla

• polstari Kielitoimiston sanakirjassa