polttaa

Suomi

Verbi

polttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. saattaa palamaan, hävittää tai tuhota jotakin tulessa tai palossa

   Tuli poltti 100 hehtaaria metsää.

   polttaa roskia

   Viallinen virtalähde poltti sulakkeen.

2. käyttää tupakkaa tai huumetta polttamalla sitä ja imemällä savu henkeen; tupakoida
3. kärventää, korventaa, paahtaa

   Aurinko poltti ihon karrelle.

4. saada palovamma jostain kuumasta

   Poltin käteni leipoessa.

5. aiheuttaa kirvelyä

   nokkonen polttaa ihoa, chili polttaa suussa

6. (arkikieltä) valmistaa (ei-tehdasvalmisteinen) kopio tai CD-, DVD- tai muusta vastaavasta levystä

   Poltin niiden uusimman levyn autossa kuunneltavaksi.

7. kuumentaa saviesineita uunissa niin että savi sintrautuu kovaksi keraamiksi
8. valmistaa jotain tulen tai lämmön avulla kuumentamalla, tislata

   polttaa viinaa

   polttaa tervaa

9. (urheilu) aiheuttaa palo pesäpallossa tms. urheilulajissa; poistaa pelistä esim. polttopallossa
10. lähestyä asian ydintä tai oikeaa kohtaa

    Alkaa polttaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolt̪ːɑːˣ/
• tavutus: polt‧taa

Etymologia

johdos sanasta palaa, jossa on tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos

Käännökset

1. saattaa palamaan tulessa

englanti: burn espanja: quemar ranska: bruler, brûler ruotsi: bränna

tšekki: pálit, *vypálit venäjä: жечь, сжигать, сжечь viro: põletama

2. tupakoida

englanti: smoke espanja: fumar ranska: fumer

tšekki: kouřit venäjä: курить viro: suitsetama

4. auringosta tms.

englanti: burn, scorch venäjä: жечь

viro: kõrvetama

Liittyvät sanat

• kirvellä
• lämmittää
• palaa
• panna palamaan
• sytyttää
• tuli

Johdokset

• substantiivit: polte, poltin, polttaja, polttama, polttaminen, poltto
• verbit: poltattaa, poltella

Idiomit

• ~ päreensä suuttua, raivostua
• ~ sillat takanaan tehdä peräytyminen tai paluu mahdottomaksi
• maa alkaa ~ jalkojen alla ilmitulo alkaa uhata
• polttaa näppinsä

Aiheesta muualla

• polttaa Kielitoimiston sanakirjassa