Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

polttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. saattaa palamaan, hävittää tai tuhota jotakin tulessa tai palossa
    Tuli poltti 100 hehtaaria metsää.
    polttaa roskia
    Viallinen virtalähde poltti sulakkeen.
  2. käyttää tupakkaa tai huumetta polttamalla sitä ja imemällä savu henkeen; tupakoida
  3. kärventää, korventaa, paahtaa
    Aurinko poltti ihon karrelle.
  4. saada palovamma jostain kuumasta
    Poltin käteni leipoessa.
  5. aiheuttaa kirvelyä
    nokkonen polttaa ihoa, chili polttaa suussa
  6. (arkikieltä) valmistaa (ei-tehdasvalmisteinen) kopio tai CD-, DVD- tai muusta vastaavasta levystä
    Poltin niiden uusimman levyn autossa kuunneltavaksi.
  7. kuumentaa saviesineita uunissa niin että savi sintrautuu kovaksi keraamiksi
  8. valmistaa jotain tulen tai lämmön avulla kuumentamalla, tislata
    polttaa viinaa
    polttaa tervaa
  9. (urheilu) aiheuttaa palo pesäpallossa tms. urheilulajissa; poistaa pelistä esim. polttopallossa
  10. lähestyä asian ydintä tai oikeaa kohtaa
    Alkaa polttaa!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: polt‧taa

Etymologia muokkaa

johdos sanasta palaa, jossa on tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • ~ päreensä suuttua, raivostua
  • ~ sillat takanaan tehdä peräytyminen tai paluu mahdottomaksi
  • maa alkaa ~ jalkojen alla ilmitulo alkaa uhata
  • polttaa näppinsä

Aiheesta muualla muokkaa

  • polttaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 14. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.