polymeeri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
polymeeri (5)
- (kemia) suuri molekyyli, jossa monomeerit ovat sitoutuneet toisiinsa muodostaen ketjuja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpo.lyˌmeː.ri/
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polymeeri | polymeerit |
genetiivi | polymeerin | polymeerien (polymeerein) |
partitiivi | polymeeriä | polymeerejä |
akkusatiivi | polymeeri; polymeerin |
polymeerit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | polymeerissä | polymeereissä |
elatiivi | polymeeristä | polymeereistä |
illatiivi | polymeeriin | polymeereihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | polymeerillä | polymeereillä |
ablatiivi | polymeeriltä | polymeereiltä |
allatiivi | polymeerille | polymeereille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | polymeerinä | polymeereinä |
translatiivi | polymeeriksi | polymeereiksi |
abessiivi | polymeerittä | polymeereittä |
instruktiivi | – | polymeerein |
komitatiivi | – | polymeereine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | polymeeri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.