Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

 
[2] ”pomppa”-merkki

pomppa (10-B)

  1. (arkikieltä) paksu päällystakki, talvitakki
  2. (musiikki, slangia) koodan siirtymistä ilmaiseva merkki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpompːɑ/
  • tavutus: pomp‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pomppa pompat
genetiivi pompan pomppien
(pomppain)
partitiivi pomppaa pomppia
akkusatiivi pomppa;
pompan
pompat
sisäpaikallissijat
inessiivi pompassa pompissa
elatiivi pompasta pompista
illatiivi pomppaan pomppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pompalla pompilla
ablatiivi pompalta pompilta
allatiivi pompalle pompille
muut sijamuodot
essiivi pomppana pomppina
translatiivi pompaksi pompiksi
abessiivi pompatta pompitta
instruktiivi pompin
komitatiivi pomppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pompa-
vahva vartalo pomppa-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • pomppa Kielitoimiston sanakirjassa