portato

Italia

Substantiivi

portato m. (monikko portati [luo])

1. tulos, lopputulos

Verbi

portato m., portata f. (monikko portati m., portate f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä portare

Latina

Verbi

portātō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä portō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä portō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta portātus (joka on partisiipin perfekti verbistä portō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta portātus (joka on partisiipin perfekti verbistä portō)