präge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä prägen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä prägen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä prägen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä prägen