prägt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä prägen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä prägen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä prägen