prägte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä prägen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä prägen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä prägen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä prägen