prägten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä prägen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä prägen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä prägen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä prägen