prelaatti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
prelaatti (5)
- (uskonto) katolisen kirkon erityisiä tehtäviä varten perustetun prelatuurin johtaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈprelɑːt̪ːi/
- tavutus: pre‧laat‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prelaatti | prelaatit |
| genetiivi | prelaatin | prelaattien (prelaattein) |
| partitiivi | prelaattia | prelaatteja |
| akkusatiivi | prelaatti; prelaatin |
prelaatit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prelaatissa | prelaateissa |
| elatiivi | prelaatista | prelaateista |
| illatiivi | prelaattiin | prelaatteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prelaatilla | prelaateilla |
| ablatiivi | prelaatilta | prelaateilta |
| allatiivi | prelaatille | prelaateille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prelaattina | prelaatteina |
| translatiivi | prelaatiksi | prelaateiksi |
| abessiivi | prelaatitta | prelaateitta |
| instruktiivi | – | prelaatein |
| komitatiivi | – | prelaatteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | prelaati- | |
| vahva vartalo | prelaatti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- prelaatti Kielitoimiston sanakirjassa