probleema

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

probleema (11)[1]

  1. (matematiikka) probleemi, suoritettava tehtävä
    Probleema on matemaattinen ongelma, joka on ratkaisua vailla.
  2. (arkikieltä) ongelma, vaikeus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈprobleːmɑ/
  • tavutus: prob‧lee‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi probleema probleemat
genetiivi probleeman probleemien
probleemoiden
probleemoitten
(probleemojen)
(probleemain)
partitiivi probleemaa probleemia
probleemoita
(probleemoja)
akkusatiivi probleema;
probleeman
probleemat
sisäpaikallissijat
inessiivi probleemassa probleemoissa
probleemissa
elatiivi probleemasta probleemoista
probleemista
illatiivi probleemaan probleemoihin
probleemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi probleemalla probleemoilla
probleemilla
ablatiivi probleemalta probleemoilta
probleemilta
allatiivi probleemalle probleemoille
probleemille
muut sijamuodot
essiivi probleemana probleemoina
probleemina
translatiivi probleemaksi probleemoiksi
probleemiksi
abessiivi probleematta probleemoitta
probleemitta
instruktiivi probleemoin
probleemin
komitatiivi probleemine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 11