puhekela

Suomi

Substantiivi

puhekela (monikko puhekelat)

1. kaiuttimen kartioon kytketty elektroniikan komponentti, johon johdettu äänitaajuinen vaihtovirta aiheuttaa kelan värähtelyn magneettikentässä ja tästä seuraava kaiuttimen kalvon liike saa aikaan äänen

Etymologia

• yhdyssana sanoista puhe ja kela

Käännökset

1. kaiuttimen komponentti

englanti: voice coil ruotsi: talspole

saksa: Schwingspule f.