puhelin

Suomi

Kiekkovalintainen lankapuhelin 1970-luvulta

Substantiivi

puhelin (33)

1. puhelinverkkoon kytkettävä puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu sähkömekaaninen laite

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuhelin/
• tavutus: pu‧he‧lin

Etymologia

• sana puhella (vokaalivartalo puhel|e-) + johdin -in
• sana on sepitetty uudissana, jota on käytetty vierasperäisen telefonin vastineena Uusimaa-lehdessä 1897. Puhelin syrjäytti telefoni-sanan yleiskielessä vasta 1900-luvun puolella.

1897. Telefooni—pikapuhelin

Johtui tästä mieleemme että eiköhän olisikin syytä antaa koko telefoonille passi harmaalla paperilla ja ottaa ukon pikapuhelin käytäntöön. Siinä omakielinen sana, joka erinomaisen sattuvasti ilmaisee mistä on kysymys. — —

Uusi sana ei yleensä eri muodoissa tunnu pitemmältä kuin entinen muukalainenkaan ja nimisanaisena se aikaa myöten käytännössä varmaan vieläkin lyhenisi. Sanottaisiin vain esim: „Puhelin soi.” „Minun puhelimeni tuntuu olevan hiukan epäkunnossa” j. n. e.

Käännökset

1. puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu yleensä sähkömekaaninen laite

baski: telefono bengali: েটিলেফান bulgaria: телефон [telefon] englanti: telephone espanja: teléfono m. esperanto: telefono fääri: telefon galego: teléfono m. heprea: טלפון hindi: दूरभाष, टेलीफ़ोन hollanti: telefoon m. iiri: teileafón inarinsaame: puhelin indonesia: telepon islanti: sími italia: telefono m. japani: 電話 (denwa) katalaani: telèfon kiina: 电话, 電話 (diànhuà) korea: 전화 kreikka: τηλέφωνο n., τηλέφωνο kroaatti: telefon, brzoglas m. kurdi: bihîstok, telefon, تليفو

latvia: tālrunis; telefons liivi: telefon malaiji: telefon maori: whoounu marathi: टेलीफोन pohjoissaame: telefovdna portugali: telefone m. puola: telefon ranska: téléphone m. romania: telefon ruotsi: telefon saksa: Telefon n. serbia: telefon, телефон m. slovakki: telefón m. somali: taleefoon tanska: telefon thai: โทรศัพท์ tšekki: telefon turkki: telefon unkari: telefon venäjä: телефон m. [telefon] vepsä: telefon viro: telefon

Liittyvät sanat

langaton puhelin, kännykkä, valintalevy, välkky

Synonyymit

• (vanhahtava) telefooni, (vanhahtava) telehvooni

Johdokset

• adverbit: puhelimitse

Yhdyssanat

alapuhelin, automaattipuhelin, autopuhelin, erämaapuhelin, hätäpuhelin, jonotuspuhelin, kaiutinpuhelin, kenkäpuhelin, kenttäpuhelin, keskustelupuhelin, kolikkopuhelin, kontaktipuhelin, korttipuhelin, kriisipuhelin, kuulopuhelin, kuvapuhelin, käsipuhelin, lankapuhelin, LA-puhelin, luottokorttipuhelin, lyhytaaltopuhelin, matkapuhelin, matkapuhelinverkko, mummopuhelin, näköpuhelin, näppäinpuhelin, ovipuhelin, palvelupuhelin, pikapuhelin, puhelinasentaja, puhelinautomaatti, puhelingallup, puhelinhaastattelu, puhelinherätys, puhelinjohto, puhelinjärjestelmä, puhelinkaapeli, puhelinkeskus, puhelinkeskustelu, puhelinkioski, puhelinkoje, puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely, puhelinlaitos, puhelinlanka, puhelinlasku, puhelinliikenne, puhelinliittymä, puhelinlinja, puhelinluettelo, puhelinmaksu, puhelinmuistio, puhelinmyyjä, puhelinmyynti, puhelinmääräys, puhelinneuvottelu, puhelinnumero, puhelinosake, puhelinosuuskunta, puhelinpalvelu, puhelinpylväs, puhelinpäivystys, puhelinraha, puhelinrahake, puhelinsalaisuus, puhelinsanoma, puhelinseksi, puhelinsoitto, puhelinsuoja, puhelintariffi, puhelinteknikko, puhelinterrori, puhelintiedustelu, puhelintilaaja, puhelintilaus, puhelintoivekonsertti, puhelintorvi, puhelintyttö, puhelinuutiset, puhelinvaihde, puhelinvaihteenhoitaja, puhelinvastaaja, puhelinverkko, puhelinyhdistys, puhelinyhteys, puhelinyhtiö, pöytäpuhelin, radiopuhelin, rahapuhelin, rinnakkaispuhelin, saaristopuhelin, sarjapuhelinjärjestelmä, satelliittipuhelinyhteys, seinäpuhelin, seksipuhelin, senssipuhelin, sisäpuhelin, sotilaspuhelin, taskupuhelin, tekstipuhelin, toimistopuhelin, turvapuhelin, ulapuhelin, valtionpuhelin, vammaispuhelin, vihjepuhelin, viidakkopuhelin, vuokrapuhelin, yleisöpuhelin, älypuhelin

Sanaliitot

• keskuksenhoitajan puhelin

Aiheesta muualla

• puhelin Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puhelin. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 909 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

puhelin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhella

Inarinsaame

Substantiivi

puhelin (gen. puhelin)

1. puhelin

Ääntäminen

• IPA: [ˈpuɦelin]

Etymologia

suomen sanasta puhelin