Wikipedia
Katso artikkeli Puhelin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

 
Kiekkovalintainen lankapuhelin 1970-luvulta

SubstantiiviMuokkaa

puhelin (33)

  1. puhelinverkkoon kytkettävä puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu sähkömekaaninen laite

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhelin puhelimet
genetiivi puhelimen puhelimien
puhelinten
partitiivi puhelinta puhelimia
akkusatiivi puhelin;
puhelimen
puhelimet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhelimessa puhelimissa
elatiivi puhelimesta puhelimista
illatiivi puhelimeen puhelimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhelimella puhelimilla
ablatiivi puhelimelta puhelimilta
allatiivi puhelimelle puhelimille
muut sijamuodot
essiivi puhelimena
(puhelinna)
puhelimina
translatiivi puhelimeksi puhelimiksi
abessiivi puhelimetta puhelimitta
instruktiivi puhelimin
komitatiivi puhelimine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • johdos sanasta puhella (puhel- + -in)
  • sana on sepitetty uudissana, jota on käytetty vierasperäisen telefonin vastineena Uusimaa-lehdessä 1897. Puhelin syrjäytti telefoni-sanan yleiskielessä vasta 1900-luvun puolella.[1]

1897. Telefooni—pikapuhelin[2]

Johtui tästä mieleemme että eiköhän olisikin syytä antaa koko telefoonille passi harmaalla paperilla ja ottaa ukon pikapuhelin käytäntöön. Siinä omakielinen sana, joka erinomaisen sattuvasti ilmaisee mistä on kysymys. — —

Uusi sana ei yleensä eri muodoissa tunnu pitemmältä kuin entinen muukalainenkaan ja nimisanaisena se aikaa myöten käytännössä varmaan vieläkin lyhenisi. Sanottaisiin vain esim: „Puhelin soi.” „Minun puhelimeni tuntuu olevan hiukan epäkunnossa” j. n. e.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alapuhelin, automaattipuhelin, autopuhelin, erämaapuhelin, hätäpuhelin, jonotuspuhelin, kaiutinpuhelin, kännykkä, käsipuhelin, kenkäpuhelin, kenttäpuhelin, keskustelupuhelin, kolikkopuhelin, kontaktipuhelin, korttipuhelin, kriisipuhelin, kuvapuhelin, LA-puhelin, lankapuhelin, luottokorttipuhelin, lyhytaaltopuhelin, matkapuhelin, matkapuhelinverkko, näköpuhelin, näppäinpuhelin, ovipuhelin, palvelupuhelin, pikapuhelin, pöytäpuhelin, puhelinasentaja, puhelinautomaatti, puhelingallup, puhelinhaastattelu, puhelinherätys, puhelinjärjestelmä, puhelinjohto, puhelinjärjestelmä, puhelinkaapeli, puhelinkeskus, puhelinkeskustelu, puhelinkioski, puhelinkoje, puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely, puhelinlaitos, puhelinlanka, puhelinlasku, puhelinliikenne, puhelinliittymä, puhelinlinja, puhelinluettelo, puhelinmääräys, puhelinmaksu, puhelinmuistio, puhelinmyyjä, puhelinmyynti, puhelinneuvottelu, puhelinnumero, puhelinosake, puhelinosuuskunta, puhelinpalvelu, puhelinpylväs, puhelinpäivystys, puhelinraha, puhelinrahake, puhelinsalaisuus, puhelinsanoma, puhelinseksi, puhelinsoitto, puhelinsuoja, puhelintariffi, puhelinteknikko, puhelinterrori, puhelintiedustelu, puhelintilaaja, puhelintilaus, puhelintoivekonsertti, puhelintorvi, puhelintyttö, puhelinuutiset, puhelinvaihde, puhelinvaihteenhoitaja, puhelinvastaaja, puhelinverkko, puhelinyhdistys, puhelinyhteys, puhelinyhtiö, radiopuhelin, rahapuhelin, rinnakkaispuhelin, saaristopuhelin, sarjapuhelinjärjestelmä, satelliittipuhelinyhteys, seinäpuhelin, seksipuhelin, senssipuhelin, sisäpuhelin, sotilaspuhelin, taskupuhelin, tekstipuhelin, turvapuhelin, ulapuhelin, valtionpuhelin, vammaispuhelin, vihjepuhelin, viidakkopuhelin, vuokrapuhelin, yleisöpuhelin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puhelin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puhelin. Kotimaisten kielten keskus

VerbiMuokkaa

puhelin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhella

InarinsaameMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puhelin (gen. puhelin)

  1. puhelin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈpuɦelin]

EtymologiaMuokkaa

suomen sanasta puhelin

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 963. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Telefooni—pikapuhelin Uusimaa, 12.03.1897, nro 20, s. 3