puhkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkiminen (38)
- teonnimi verbistä puhkia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkiminen | puhkimiset |
| genetiivi | puhkimisen | puhkimisten puhkimisien |
| partitiivi | puhkimista | puhkimisia |
| akkusatiivi | puhkiminen; puhkimisen |
puhkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkimisessa | puhkimisissa |
| elatiivi | puhkimisesta | puhkimisista |
| illatiivi | puhkimiseen | puhkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkimisella | puhkimisilla |
| ablatiivi | puhkimiselta | puhkimisilta |
| allatiivi | puhkimiselle | puhkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkimisena (puhkimisna) |
puhkimisina |
| translatiivi | puhkimiseksi | puhkimisiksi |
| abessiivi | puhkimisetta | puhkimisitta |
| instruktiivi | – | puhkimisin |
| komitatiivi | – | puhkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkimis- | |