Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puinti (5-J)

  1. viljanjyvien irrotus lyhteistä
  2. (kuvaannollisesti) asian perinpohjainen käsittely jotta olennainen erotettaisiin epäolennaisesta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpui̯nt̪i/
  • tavutus: puin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puinti puinnit
genetiivi puinnin puintien
(puintein)
partitiivi puintia puinteja
akkusatiivi puinti;
puinnin
puinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi puinnissa puinneissa
elatiivi puinnista puinneista
illatiivi puintiin puinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puinnilla puinneilla
ablatiivi puinnilta puinneilta
allatiivi puinnille puinneille
muut sijamuodot
essiivi puintina puinteina
translatiivi puinniksi puinneiksi
abessiivi puinnitta puinneitta
instruktiivi puinnein
komitatiivi puinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puinni-
vahva vartalo puinti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jälkipuinti, leikkuupuinti, riihenpuinti, viljanpuinti

Aiheesta muualla muokkaa

  • puinti Kielitoimiston sanakirjassa