Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puistokatu (1)

  1. puiden tai puistoistutusten reunustama katu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpui̯st̪oˌkɑt̪u/
  • tavutus: puis‧to‧ka‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puistokatu puistokadut
genetiivi puistokadun puistokatujen
partitiivi puistokatua puistokatuja
akkusatiivi puistokatu;
puistokadun
puistokadut
sisäpaikallissijat
inessiivi puistokadussa puistokaduissa
elatiivi puistokadusta puistokaduista
illatiivi puistokatuun puistokatuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puistokadulla puistokaduilla
ablatiivi puistokadulta puistokaduilta
allatiivi puistokadulle puistokaduille
muut sijamuodot
essiivi puistokatuna puistokatuina
translatiivi puistokaduksi puistokaduiksi
abessiivi puistokadutta puistokaduitta
instruktiivi puistokaduin
komitatiivi puistokatuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puistokadu-
vahva vartalo puistokatu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista puisto ja katu

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa