puno
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä punoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä punoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä punoa
pȕno
- paljon
- pȕno Hrvatski jezični portal
- pȕno Školski rječnik hrvatskoga jezika
pȕno
- (taivutusmuoto) neutri sanasta pun