puolusteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuolusteleminen (38)
- teonnimi verbistä puolustella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puolusteleminen | puolustelemiset |
genetiivi | puolustelemisen | puolustelemisten puolustelemisien |
partitiivi | puolustelemista | puolustelemisia |
akkusatiivi | puolusteleminen; puolustelemisen |
puolustelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puolustelemisessa | puolustelemisissa |
elatiivi | puolustelemisesta | puolustelemisista |
illatiivi | puolustelemiseen | puolustelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puolustelemisella | puolustelemisilla |
ablatiivi | puolustelemiselta | puolustelemisilta |
allatiivi | puolustelemiselle | puolustelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puolustelemisena (puolustelemisna) |
puolustelemisina |
translatiivi | puolustelemiseksi | puolustelemisiksi |
abessiivi | puolustelemisetta | puolustelemisitta |
instruktiivi | – | puolustelemisin |
komitatiivi | – | puolustelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puolustelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puolustelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi puolustella + johdin -minen