Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

putti (5-C)

  1. golfissa erityisellä mailalla, putterilla maata pitkin lyötävä lyönti, joilla radan lopussa olevalla viheriöllä saatetaan pallo reikään
  2. (murteellinen) lätäkkö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈput̪ːi/, [ˈput̪ːi]
  • tavutus: put‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi putti putit
genetiivi putin puttien
(puttein)
partitiivi puttia putteja
akkusatiivi putti;
putin
putit
sisäpaikallissijat
inessiivi putissa puteissa
elatiivi putista puteista
illatiivi puttiin putteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi putilla puteilla
ablatiivi putilta puteilta
allatiivi putille puteille
muut sijamuodot
essiivi puttina putteina
translatiivi putiksi puteiksi
abessiivi putitta puteitta
instruktiivi putein
komitatiivi putteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puti-
vahva vartalo putti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • putti Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

putti

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta putto

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

putti

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta putto