räkiä

Katso myös: rakia

Suomi

Substantiivi

räkiä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta räkä

Verbi

räkiä (61-D) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) syljeskellä, syljeksiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrækiæˣ/
• tavutus: rä‧ki‧ä

Etymologia

johdos substantiivista räkä (vahva vartalo räk|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (perusmuoto, harvinainen) rä’ätä, (momentaaninen) räkäistä

Johdokset

• substantiivit: räkiminen

Aiheesta muualla

• räkiä Kielitoimiston sanakirjassa