Katso myös: Rälläkkä
rälläkkä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rälläkkä (14-A)

  1. (arkikieltä) kulmahiomakone

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈrælːäk̟ːæ]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rälläkkä rälläkät
genetiivi rälläkän rälläköiden
rälläköitten
rälläkköjen
(rälläkkäin)
partitiivi rälläkkää rälläköitä
rälläkköjä
akkusatiivi rälläkkä;
rälläkän
rälläkät
sisäpaikallissijat
inessiivi rälläkässä rälläköissä
elatiivi rälläkästä rälläköistä
illatiivi rälläkkään rälläkköihin
rälläköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rälläkällä rälläköillä
ablatiivi rälläkältä rälläköiltä
allatiivi rälläkälle rälläköille
muut sijamuodot
essiivi rälläkkänä rälläkköinä
rälläköinä
translatiivi rälläkäksi rälläköiksi
abessiivi rälläkättä rälläköittä
instruktiivi rälläköin
komitatiivi rälläköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rälläkä-
vahva vartalo rälläkkä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Rälläkkä synnyttää käydessään tai viimeistään hidastuessaan rallattavaa tai "rällättävää" ääntä. Ääni syntyy kulmavaihteen välyksistä eikä ole välttämättä oire viasta.