règne

Katso myös: regne, régné

Ranska

Substantiivi

règne m. (monikko règnes[luo])

1. hallinto, hallituskausi, hallintokausi (erit. monarkin)

Aiheesta muualla

• règne Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

règne

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä régner
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä régner
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä régner
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä régner
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä régner