rüste

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rüsten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rüsten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rüsten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rüsten