rüstete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rüsten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rüsten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rüsten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rüsten