Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raakilemaisuus (40)

  1. se, että on raakilemainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑːkileˣˌmɑi̯suːs/
  • tavutus: raa‧ki‧le‧mai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raakilemaisuus raakilemaisuudet
genetiivi raakilemaisuuden raakilemaisuuksien
partitiivi raakilemaisuutta raakilemaisuuksia
akkusatiivi raakilemaisuus;
raakilemaisuuden
raakilemaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi raakilemaisuudessa raakilemaisuuksissa
elatiivi raakilemaisuudesta raakilemaisuuksista
illatiivi raakilemaisuuteen raakilemaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raakilemaisuudella raakilemaisuuksilla
ablatiivi raakilemaisuudelta raakilemaisuuksilta
allatiivi raakilemaisuudelle raakilemaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi raakilemaisuutena raakilemaisuuksina
translatiivi raakilemaisuudeksi raakilemaisuuksiksi
abessiivi raakilemaisuudetta raakilemaisuuksitta
instruktiivi raakilemaisuuksin
komitatiivi raakilemaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raakilemaisuude-
vahva vartalo raakilemaisuute-
konsonantti-
vartalo
raakilemaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan raakilemainen vartalosta raakilemais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa