Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raavinta (9-J)

  1. raapiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑːʋint̪ɑ/
  • tavutus: raa‧vin‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raavinta raavinnat
genetiivi raavinnan raavintojen
(raavintain)
partitiivi raavintaa raavintoja
akkusatiivi raavinta;
raavinnan
raavinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi raavinnassa raavinnoissa
elatiivi raavinnasta raavinnoista
illatiivi raavintaan raavintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raavinnalla raavinnoilla
ablatiivi raavinnalta raavinnoilta
allatiivi raavinnalle raavinnoille
muut sijamuodot
essiivi raavintana raavintoina
translatiivi raavinnaksi raavinnoiksi
abessiivi raavinnatta raavinnoitta
instruktiivi raavinnoin
komitatiivi raavintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raavinna-
vahva vartalo raavinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa