rahastaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rahastaja (10)
- henkilö, joka kerää maksun matkustajilta liikennevälineessä
- (kuvaannollisesti) joku joka veloittaa rahaa antamatta välttämättä mitään takaisin
- taas yksi rahastaja, joka lypsää helppoa rahaa ihmisiltä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑhɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ra‧has‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rahastaja | rahastajat |
| genetiivi | rahastajan | rahastajien (rahastajain) |
| partitiivi | rahastajaa | rahastajia |
| akkusatiivi | rahastaja; rahastajan |
rahastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rahastajassa | rahastajissa |
| elatiivi | rahastajasta | rahastajista |
| illatiivi | rahastajaan | rahastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rahastajalla | rahastajilla |
| ablatiivi | rahastajalta | rahastajilta |
| allatiivi | rahastajalle | rahastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rahastajana | rahastajina |
| translatiivi | rahastajaksi | rahastajiksi |
| abessiivi | rahastajatta | rahastajitta |
| instruktiivi | – | rahastajin |
| komitatiivi | – | rahastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rahastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka kerää maksun matkustajilta liikennevälineessä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- rahastaja Kielitoimiston sanakirjassa