Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rahna (9)[1]

  1. (slangia) raha

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑhnɑ/
  • tavutus: rah‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rahna rahnat
genetiivi rahnan rahnojen
(rahnain)
partitiivi rahnaa rahnoja
akkusatiivi rahna;
rahnan
rahnat
sisäpaikallissijat
inessiivi rahnassa rahnoissa
elatiivi rahnasta rahnoista
illatiivi rahnaan rahnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rahnalla rahnoilla
ablatiivi rahnalta rahnoilta
allatiivi rahnalle rahnoille
muut sijamuodot
essiivi rahnana rahnoina
translatiivi rahnaksi rahnoiksi
abessiivi rahnatta rahnoitta
instruktiivi rahnoin
komitatiivi rahnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rahna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • rahna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9