rallattelu

Suomi

Substantiivi

rallattelu (2)

rallatteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑlːɑt̪ˌt̪elu/
tavutus: ral‧lat‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rallattelu	rallattelut
genetiivi	rallattelun	rallattelujen rallatteluiden rallatteluitten
partitiivi	rallattelua	rallatteluita rallatteluja
akkusatiivi	rallattelu; rallattelun	rallattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rallattelussa	rallatteluissa
elatiivi	rallattelusta	rallatteluista
illatiivi	rallatteluun	rallatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rallattelulla	rallatteluilla
ablatiivi	rallattelulta	rallatteluilta
allatiivi	rallattelulle	rallatteluille
muut sijamuodot
essiivi	rallatteluna	rallatteluina
translatiivi	rallatteluksi	rallatteluiksi
abessiivi	rallattelutta	rallatteluitta
instruktiivi	–	rallatteluin
komitatiivi	–	rallatteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rallattelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rallatella ((vahva) vokaalivartalo rallattel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. rallatteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rallattelu Kielitoimiston sanakirjassa