Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rankki (5-A)[1]

  1. (vanhahtava) arvoaste, etuoikeusjärjestys
  2. viinan tai hiivan käymisjäte

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑŋkːi/
  • tavutus: rank‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rankki rankit
genetiivi rankin rankkien
(rankkein)
partitiivi rankkia rankkeja
akkusatiivi rankki;
rankin
rankit
sisäpaikallissijat
inessiivi rankissa rankeissa
elatiivi rankista rankeista
illatiivi rankkiin rankkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rankilla rankeilla
ablatiivi rankilta rankeilta
allatiivi rankille rankeille
muut sijamuodot
essiivi rankkina rankkeina
translatiivi rankiksi rankeiksi
abessiivi rankitta rankeitta
instruktiivi rankein
komitatiivi rankkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ranki-
vahva vartalo rankki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

rankkitynnyri

Aiheesta muualla muokkaa

  • rankki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A