Katso myös: Ranne
Wikipedia
Katso artikkeli Ranne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Ranne

Substantiivi

muokkaa

ranne (48-J) (monikko ranteet)

  1. (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
    ranne murtui
  2. (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
    kallis kello ranteessaan
    viilsi ranteensa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
  • tavutus: ran‧ne

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
  • ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
  • ranteet auki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ranne Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

ranne (gen randme, part rannet)

  1. ranne
    Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.

Taivutus

muokkaa
SijamuotojaYksikköMonikko
Nominatiivirannerandmed
Genetiivirandmerandmete
Partitiivirannetrandmeid
Illatiivirandmesserandmetesse
randmeisse

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja RÖ. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.