Katso myös: Ranne
Wikipedia
Katso artikkeli Ranne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ranne

Substantiivi

muokkaa

ranne (48-J) (monikko ranteet)

  1. (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
    ranne murtui
  2. (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
    kallis kello ranteessaan
    viilsi ranteensa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
  • tavutus: ran‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranne ranteet
genetiivi ranteen ranteiden
ranteitten
partitiivi rannetta ranteita
akkusatiivi ranne;
ranteen
ranteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ranteessa ranteissa
elatiivi ranteesta ranteista
illatiivi ranteeseen ranteisiin
ranteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ranteella ranteilla
ablatiivi ranteelta ranteilta
allatiivi ranteelle ranteille
muut sijamuodot
essiivi ranteena ranteina
translatiivi ranteeksi ranteiksi
abessiivi ranteetta ranteitta
instruktiivi rantein
komitatiivi ranteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rannet-

Etymologia

muokkaa
  • itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo

Osakäsitteet
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
  • ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
  • ranteet auki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ranne Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

ranne (gen randme, part rannet)

  1. ranne
    Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.

Taivutus

muokkaa
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ranne randmed
Genetiivi randme randmete
Partitiivi rannet randmeid
Illatiivi randmesse randmetesse
randmeisse

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.