ranne
Katso myös: Ranne |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaranne (48-J) (monikko ranteet)
- (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
- ranne murtui
- (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
- kallis kello ranteessaan
- viilsi ranteensa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
- tavutus: ran‧ne
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ranne | ranteet |
genetiivi | ranteen | ranteiden ranteitten |
partitiivi | rannetta | ranteita |
akkusatiivi | ranne; ranteen |
ranteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ranteessa | ranteissa |
elatiivi | ranteesta | ranteista |
illatiivi | ranteeseen | ranteisiin ranteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ranteella | ranteilla |
ablatiivi | ranteelta | ranteilta |
allatiivi | ranteelle | ranteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ranteena | ranteina |
translatiivi | ranteeksi | ranteiksi |
abessiivi | ranteetta | ranteitta |
instruktiivi | – | rantein |
komitatiivi | – | ranteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rannet- |
Etymologia
muokkaa- itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.[2]
Käännökset
muokkaa1. ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: ranneke
Yhdyssanat
muokkaarannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo
Osakäsitteet
muokkaa- ranteen luut: hakaluu, herneluu, iso monikulmaluu, kolmioluu, kyynärluu, pieni monikulmaluu, puolikuuluu, iso ranneluu, veneluu, värttinäluu
Idiomit
muokkaa- läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
- ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
- ranteet auki
Aiheesta muualla
muokkaa- ranne Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaranne (gen randme, part rannet)
- ranne
- Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.
Taivutus
muokkaa- ÕS 2006 tyyppi 32 [vanha taivutustyyppi] tyyppisana
- SVSSK 5 (liige))
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | ranne | randmed |
Genetiivi | randme | randmete |
Partitiivi | rannet | randmeid |
Illatiivi | randmesse | randmetesse randmeisse |
- Teemamuodot lihavoitu
- Muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen
Aiheesta muualla
muokkaa- ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.