Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ranne
Wikipedia
Katso artikkeli Ranne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ranne (48-J) (monikko ranteet)

  1. (anatomia) ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä, joka mahdollistaa kämmenen taivuttamisen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈrɑnːe̞ˣ]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranne ranteet
genetiivi ranteen ranteiden
ranteitten
partitiivi rannetta ranteita
akkusatiivi ranne;
ranteen
ranteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ranteessa ranteissa
elatiivi ranteesta ranteista
illatiivi ranteeseen ranteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ranteella ranteilla
ablatiivi ranteelta ranteilta
allatiivi ranteelle ranteille
muut sijamuodot
essiivi ranteena ranteina
translatiivi ranteeksi ranteiksi
abessiivi ranteetta ranteitta
instruktiivi rantein
komitatiivi ranteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

rannehihna, rannehälytin, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki

IdiomitMuokkaa

  • ranteet auki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ranne Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ranne (gen randme, part rannet)

  1. ranne
    Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ranne randmed
Genetiivi randme randmete
Partitiivi rannet randmeid
Illatiivi randmesse randmetesse
randmeisse

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ranne sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

ViitteetMuokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)