Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ranti

  1. (slangia) jalkineen pohjan reunus
    Vasemman kengän rantin ompeleessa on löysää.
    Ennen rantit passattiin likeillä ja sitten ommeltiin koneella.
    Rantien käsinleikkaus oli vaativaa puuhaa.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranti rantit
genetiivi rantin rantien
(rantein)
partitiivi rantia ranteja
akkusatiivi ranti;
rantin
rantit
sisäpaikallissijat
inessiivi rantissa ranteissa
elatiivi rantista ranteista
illatiivi rantiin ranteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rantilla ranteilla
ablatiivi rantilta ranteilta
allatiivi rantille ranteille
muut sijamuodot
essiivi rantina ranteina
translatiivi rantiksi ranteiksi
abessiivi rantitta ranteitta
instruktiivi rantein
komitatiivi ranteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ranti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Ruotsin kielen sanasta rand

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

rantikenkä, rantinahka