Katso myös: Rapakko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapakko (4-A)[1]

  1. vetinen ja pehmeä maa-alue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑpɑkːo/
  • tavutus: ra‧pak‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapakko rapakot
genetiivi rapakon rapakoiden
rapakoitten
rapakkojen
partitiivi rapakkoa rapakkoja
rapakoita
akkusatiivi rapakko;
rapakon
rapakot
sisäpaikallissijat
inessiivi rapakossa rapakoissa
elatiivi rapakosta rapakoista
illatiivi rapakkoon rapakkoihin
rapakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapakolla rapakoilla
ablatiivi rapakolta rapakoilta
allatiivi rapakolle rapakoille
muut sijamuodot
essiivi rapakkona rapakkoina
rapakoina
translatiivi rapakoksi rapakoiksi
abessiivi rapakotta rapakoitta
instruktiivi rapakoin
komitatiivi rapakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rapako-
vahva vartalo rapakko-
konsonantti-
vartalo
-

Idiomit muokkaa

  • rapakon takana – Pohjois-Amerikassa, Yhdysvalloissa tai Kanadassa (Atlantin toisella puolella)

Aiheesta muualla muokkaa

  • rapakko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A