ratkaisija

Suomi

Substantiivi

ratkaisija (12)

henkilö, joka ratkaisee

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑt̪kɑi̯ˌsijɑ/
tavutus: rat‧kai‧si‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ratkaisija	ratkaisijat
genetiivi	ratkaisijan	ratkaisijoiden ratkaisijoitten (ratkaisijain)
partitiivi	ratkaisijaa	ratkaisijoita
akkusatiivi	ratkaisija; ratkaisijan	ratkaisijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ratkaisijassa	ratkaisijoissa
elatiivi	ratkaisijasta	ratkaisijoista
illatiivi	ratkaisijaan	ratkaisijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ratkaisijalla	ratkaisijoilla
ablatiivi	ratkaisijalta	ratkaisijoilta
allatiivi	ratkaisijalle	ratkaisijoille
muut sijamuodot
essiivi	ratkaisijana	ratkaisijoina
translatiivi	ratkaisijaksi	ratkaisijoiksi
abessiivi	ratkaisijatta	ratkaisijoitta
instruktiivi	–	ratkaisijoin
komitatiivi	–	ratkaisijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ratkaisija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka ratkaisee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ratkaisija Kielitoimiston sanakirjassa