Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ratkaisija (12)

  1. henkilö, joka ratkaisee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑt̪kɑi̯ˌsijɑ/
  • tavutus: rat‧kai‧si‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratkaisija ratkaisijat
genetiivi ratkaisijan ratkaisijoiden
ratkaisijoitten
(ratkaisijain)
partitiivi ratkaisijaa ratkaisijoita
akkusatiivi ratkaisija;
ratkaisijan
ratkaisijat
sisäpaikallissijat
inessiivi ratkaisijassa ratkaisijoissa
elatiivi ratkaisijasta ratkaisijoista
illatiivi ratkaisijaan ratkaisijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratkaisijalla ratkaisijoilla
ablatiivi ratkaisijalta ratkaisijoilta
allatiivi ratkaisijalle ratkaisijoille
muut sijamuodot
essiivi ratkaisijana ratkaisijoina
translatiivi ratkaisijaksi ratkaisijoiksi
abessiivi ratkaisijatta ratkaisijoitta
instruktiivi ratkaisijoin
komitatiivi ratkaisijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratkaisija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa