Wikipedia
Katso artikkeli Raunio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
raunio

Substantiivi muokkaa

raunio (3)

  1. suurehko kivikasa, kiviröykkiö
    Pellosta raivatut kivet kasattiin kiviraunioksi, toisinaan aidaksi.
  2. (arkkitehtuuri) hävitetyn tai sortuneen rakennuksen t. rakennusryhmän yl. kiviset jäänteet, yleensä monikossa rauniot
  3. (kuvaannollisesti) rappeutunut ihminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑu̯nio/
  • tavutus: rau‧ni‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raunio rauniot
genetiivi raunion raunioiden
raunioitten
partitiivi rauniota raunioita
akkusatiivi raunio;
raunion
rauniot
sisäpaikallissijat
inessiivi rauniossa raunioissa
elatiivi rauniosta raunioista
illatiivi raunioon raunioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rauniolla raunioilla
ablatiivi rauniolta raunioilta
allatiivi rauniolle raunioille
muut sijamuodot
essiivi rauniona raunioina
translatiivi raunioksi raunioiksi
abessiivi rauniotta raunioitta
instruktiivi raunioin
komitatiivi raunioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raunio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hermoraunio, ihmisraunio, kiviraunio, lapinraunio, linnanraunio, rauniokasa, rauniokaupunki, rauniokoira, rauniolinna, raunioyrtti

Aiheesta muualla muokkaa

  • raunio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.